Skotlannin sairaalavuoteesta takaisin elämään

Hammaslääkäristä sairaalavuoteeseen. Olin jo viikon ollut hammaskivussa, herännyt öisin hostellin vessaan itkemään särystä, väsymyksestä ja nälästä. Oli lähdettävä särkyvastaanotolle, maksoi mitä maksoi. 25 puntaa ja kipu hävisi 20 tunniksi. Tuli suurempi kipuaalto. Oli lauantai kun soitin hätänumeroon. En voinut avata suuta ja puolet kasvoista oli turvonnut kaulaan asti. Sain ajan hammaslääkärille samana iltana ja sen sijaan, että olisivat puuduttaneet ja poistaneet hampaan, he tilasivatkin taksin sairaalaan ja antoivat lääkkeitä, että pysyisin tajuissani - että pystyisin hengittämään ja elämään.

Kello oli kaksi yöllä kun kädestäni tuli verilammikko lattiaan. Mulle laitettiin sairaalavaatteet ja hoitaja antoi oman laturinsa, että voisin toivottaa Suomeen hyvät vaput sairaalasta. Lääkäri ajoi kotoonta sairaalaan katsomaan mua. Seuraavana aamuna mun kaula leikattiin. Kolmena päivänä en pystynyt puhumaan tai syömään, olin jatkuvasti tiputuksessa ja nukutus oli saanut mut toiseen maailmaan. Joskus kutsuin hoitajan laittamaan piikin käsivarteen, että pystyin nukkumaan kivun ja pahoinvoinnin kanssa. 87-vuotias nainen samassa huoneessa tuli pitämään kädestä kiinni vessamatkoillaan. Päiväni kuluivat odottaen milloin seuraavaksi hän tulisi luokseni ja kertoisi, että tuun olemaan okei.

Tälläinen kokemus pistää miettimään. Jo sairaalavuoteella makaaminen, veren oksentaminen ja kun täytyy kutsua joku viemään vessaan pistää ajattelemaan kuinka arvokasta terveys on.Tuli nautittua ikkunamaisemista ja kirsikkapuista eri tavalla. Oon kokenut kaikenlaista, mutta yksin sairaalaan ja leikkaukseen nukutuksella... en olisi uskonut tälläistä hammashoitoreissua tapahtuvan ikinä. Tulen nyt hyvin vähästä onnelliseksi ja kunhan antibioottikuuri on ohi ja lihakset vahvemmat niin nautin kylmän Guinnessin ja tanssin. 

Nousin omissa vaattteissani sängystä ilman tukea ja kävelin ensimmäisen kerran huoneen toiselle puolelle. Halasin 87-vuotiasta naista ja kiitin kaikesta, toivotin kaikkea hyvää ja kerroin olevani okei - niin kuin hän oli luvannut. Tulen aina muistamaan hänen hymynsä poskisuudelman jälkeen. Tulen aina olemaan kiitollinen Skotlannin sairaanhoidosta ja poikaystävälleni, joka haki mut kotihoitoon. Rakastan tätä tunnetta, kun ei satu ja voin hymyillä. Edinburgh on kotini nyt.

Hyvä koti.

TERVETULOA LUKIJAKSI

bloglovin facebook blogger