Skottihostellin mustalla listalla

Saavuin Suomen kautta Barcelonan hostellista Edinburghiin 15. päivä huhtikuuta. Sain heti muutaman hyvän ystävän ja oli tervetullut olo. Vaihdoin vuodevaatteita ja siivosin yleisiä tiloja saadakseni hostellisängyn ilmaiseksi. Elämä oli aika makeeta sen pari viikkoa ennen kun jouduin sairaalakuntoon. Palattuani elävien kirjoihin hostelli oli muuttunut. Ystävistäni kolme olivat lähteneet ja vain yksi jäi Skotlantiin. Keittiöön oli jätetty jäähyväiskirje. Lukitsin itseni naisten vessaan ja itkin lääkehuuruissa - tuntui pahalta olla taas ilman ystäviä.

ystävä ketä en ehtinyt hyvästellä ja ekat kaljat jäi viimeiseksi

Ranskalaisen tilalle tuli uusi työntekijä. Hän ei puhunut mulle, toivottanut huomenia takaisin ja teki selväksi, ettei meistä tule ystäviä. Ei edes työkavereita. Yhtenä päivänä siivosin hostellin hänen kanssaan ja eihän me muutaman sanan kommunikoinnilla saatu kaikkea aikaiseksi.

Nämä tytöt juonittelivat yhdessä ja sai pomon uskomaan mielummin uutta työntekijää kuin mua kuukauden ollutta. Esimerkiksi he sanoivat ettei tällä hetkellä pysty siivoamaan putkimiesten takia ja täytyisi odottaa hetki. Odotin ja tästä he valittivat "Jaana loikoili ja jutteli vieraan kanssa työaikana". Aika helposti sitten pomo heitti mut ulos, sanoi että luottamus on mennyt kahden valituksen takia ja takaisin ei ole tulemista.

lätkäkamu Saksasta. Irkkupubi laittoi meille finaalin pyörimään sateessa baarista baariin juoksemisen jälkeen.

Hostellin seinien sisään jäi hyviä muistoja ja yhä muutama hyvä kaveri asuu siellä. Se oli mun eka koti täällä. Paikka minne aina pystyi poikkeamaan. Sai aina seuraa ja small talkei. Kävin hakemassa keittiöstä poikaystävältäni saadun kukkakimpun ja marssin ulos etsimään uusia tuulia. Tuulen sijaan tuli vesisade ja menin turistiliikkeeseen sateensuojaan. Vietin siellä kolme tuntia. Myöhemmin kerron miksi ja mitä oikein tapahtui.

TERVETULOA LUKIJAKSI

bloglovin facebook blogger