15.6.2016

Skottihostellin mustalla listalla

Saavuin Suomen kautta Barcelonan hostellista Edinburghiin 15. päivä huhtikuuta. Sain heti muutaman hyvän ystävän ja oli tervetullut olo. Vaihdoin vuodevaatteita ja siivosin yleisiä tiloja saadakseni hostellisängyn ilmaiseksi. Elämä oli aika makeeta sen pari viikkoa ennen kun jouduin sairaalakuntoon. Palattuani elävien kirjoihin hostelli oli muuttunut. Ystävistäni kolme olivat lähteneet ja vain yksi jäi Skotlantiin. Keittiöön oli jätetty jäähyväiskirje. Lukitsin itseni naisten vessaan ja itkin lääkehuuruissa - tuntui pahalta olla taas ilman ystäviä.

ystävä ketä en ehtinyt hyvästellä ja ekat kaljat jäi viimeiseksi
Ranskalaisen tilalle tuli uusi työntekijä. Hän ei puhunut mulle, toivottanut huomenia takaisin ja teki selväksi, ettei meistä tule ystäviä. Ei edes työkavereita. Yhtenä päivänä siivosin hostellin hänen kanssaan ja eihän me muutaman sanan kommunikoinnilla saatu kaikkea aikaiseksi.

Nämä tytöt juonittelivat yhdessä ja sai pomon uskomaan mielummin uutta työntekijää kuin mua kuukauden ollutta. Esimerkiksi he sanoivat ettei tällä hetkellä pysty siivoamaan putkimiesten takia ja täytyisi odottaa hetki. Odotin ja tästä he valittivat "Jaana loikoili ja jutteli vieraan kanssa työaikana". Aika helposti sitten pomo heitti mut ulos, sanoi että luottamus on mennyt kahden valituksen takia ja takaisin ei ole tulemista.
lätkäkamu Saksasta. Irkkupubi laittoi meille finaalin pyörimään sateessa baarista baariin juoksemisen jälkeen.

Hostellin seinien sisään jäi hyviä muistoja ja yhä muutama hyvä kaveri asuu siellä. Se oli mun eka koti täällä. Paikka minne aina pystyi poikkeamaan. Sai aina seuraa ja small talkei. Kävin hakemassa keittiöstä poikaystävältäni saadun kukkakimpun ja marssin ulos etsimään uusia tuulia. Tuulen sijaan tuli vesisade ja menin turistiliikkeeseen sateensuojaan. Vietin siellä kolme tuntia. Myöhemmin kerron miksi ja mitä oikein tapahtui.


TERVETULOA LUKIJAKSI

13.5.2016

Skotlannin sairaalavuoteesta takaisin elämään

Hammaslääkäristä sairaalavuoteeseen. Olin jo viikon ollut hammaskivussa, herännyt öisin hostellin vessaan itkemään särystä, väsymyksestä ja nälästä. Oli lähdettävä särkyvastaanotolle, maksoi mitä maksoi. 25 puntaa ja kipu hävisi 20 tunniksi. Tuli suurempi kipuaalto. Oli lauantai kun soitin hätänumeroon. En voinut avata suuta ja puolet kasvoista oli turvonnut kaulaan asti. Sain ajan hammaslääkärille samana iltana ja sen sijaan, että olisivat puuduttaneet ja poistaneet hampaan, he tilasivatkin taksin sairaalaan ja antoivat lääkkeitä, että pysyisin tajuissani - että pystyisin hengittämään ja elämään.



Kello oli kaksi yöllä kun kädestäni tuli verilammikko lattiaan. Mulle laitettiin sairaalavaatteet ja hoitaja antoi oman laturinsa, että voisin toivottaa Suomeen hyvät vaput sairaalasta. Lääkäri ajoi kotoonta sairaalaan katsomaan mua. Seuraavana aamuna mun kaula leikattiin. Kolmena päivänä en pystynyt puhumaan tai syömään, olin jatkuvasti tiputuksessa ja nukutus oli saanut mut toiseen maailmaan. Joskus kutsuin hoitajan laittamaan piikin käsivarteen, että pystyin nukkumaan kivun ja pahoinvoinnin kanssa. 87-vuotias nainen samassa huoneessa tuli pitämään kädestä kiinni vessamatkoillaan. Päiväni kuluivat odottaen milloin seuraavaksi hän tulisi luokseni ja kertoisi, että tuun olemaan okei.

Tälläinen kokemus pistää miettimään. Jo sairaalavuoteella makaaminen, veren oksentaminen ja kun täytyy kutsua joku viemään vessaan pistää ajattelemaan kuinka arvokasta terveys on.Tuli nautittua ikkunamaisemista ja kirsikkapuista eri tavalla. Oon kokenut kaikenlaista, mutta yksin sairaalaan ja leikkaukseen nukutuksella... en olisi uskonut tälläistä hammashoitoreissua tapahtuvan ikinä. Tulen nyt hyvin vähästä onnelliseksi ja kunhan antibioottikuuri on ohi ja lihakset vahvemmat niin nautin kylmän Guinnessin ja tanssin. 


Nousin omissa vaattteissani sängystä ilman tukea ja kävelin ensimmäisen kerran huoneen toiselle puolelle. Halasin 87-vuotiasta naista ja kiitin kaikesta, toivotin kaikkea hyvää ja kerroin olevani okei - niin kuin hän oli luvannut. Tulen aina muistamaan hänen hymynsä poskisuudelman jälkeen. Tulen aina olemaan kiitollinen Skotlannin sairaanhoidosta ja poikaystävälleni, joka haki mut kotihoitoon. Rakastan tätä tunnetta, kun ei satu ja voin hymyillä. Edinburgh on kotini nyt.

Hyvä koti.




TERVETULOA LUKIJAKSI

7.3.2016

blogi tauolla

Kolmas yövuoro käynnissä Barcelonan hostellissa ja vaikka nyt olisi paljon aikaa kirjoittaa blogia niin tämä menee ainakin hetkeksi jäihin. En halua tehdä blogia jos ei tekstiä tule luonnostaan.

Työskentelen siis hostellissa öisin ja päivisin menen rannalle nukkumaan. Kiertelen Barcelonaa ja tutustun ihmisiin hostellilla. Kirjoitan bucket listaa ja luonnostelen kirjaa. Koitan päästä päivä päivältä eteenpäin parisuhteesta, joka ei toiminut. Koitan myöntää itselleni, että Irlanti ei ollutkaan mun paikka. Irlannin ajat ovat takana päin ja nyt on tulossa uusia uusissa maissa. Se tuntuu oikeastaan tosi hyvältä. Barcelonassa asuminen tuntuu hyvältä. Oon pahoillani, ettei ole inspiraatiota jakaa kaikkea tänne. Tarvitsen aikaa. Tauon.

Barcelonan jälkeen lähden Portugaliin tai Kreikkaan. Kiitos ihmisten joiden kanssa oon keskustellut viime viikon aikana oon tajunnut muutamia tärkeitä asioita. Jotkut asiat ovat samoja mitä oon aikaisemminkin kuullut, mutta unohtanut niiden merkityksen.

Muista tarttua hetkiin ja tilaisuuksiin empimättä, muuten voi jäädä elämä elämättä.

Kiitos.