video puhelun jälkeen

Videossa ei näy sitä koko tunneskaalaa. Se alkoi naurusta, jonka jälkeen tuli epäusko ja sitten iski pieni todellisuus ja onnenkyyneleitä vain tuli ja tuli. Vuosi sitten lähti ensimmäiset työhakemukset Dubliniin ja CV on muuttunut ainankin viidesti. Työhaastatteluita on ollut, sähköpostin vaihteluita, pientä toivetta, pettymyksiä... tänä kesänä hain laajemmalta alueelta. Enhän mä töitä voi saada, kun ei ole osoitetta Irlannissa eikä työkokemusta. Puhumattakaan koulutuksesta - 8,2 ka peruskoulusta. Puhui ääni mun päässä liiankin usein. Silti uskoin tähän. Joku päivä saisin työn Irlannista ja voisin jäädä pysyvästi. Rakastua ja seurustellakin.

"Sen mitä oot puhunut ja sua tunnen, niin Lucan(Dublin) on sun paikka. "

Tänään sähköpostin sijaa sain puhelun ja he haluavat mut työntekijäksi. Tiedän myöhemmin lisää. Oon perkeleen onnellinen ja voisin kirjoittaa niin syvällisesti unelmien uskomisesta ja kuinka ei saa luovuttaa, mutta mulla on vielä kämppä, pankkitili ja muut hommat edessä.

When are you home kysymys tuli irkkukaverilta. En tiedä voiko hymy tästä korviin mennä, ne on ollut kulmakarvoissa asti koko päivän.