Matkapäiväkirja 1/2: Bryssel, BE

Sunnuntai 22.2.2015

Bussi lähti Bercyn juna-asemalta ja sain muutamia adrealiinipistoksia, kun kävelin ensin väärään suuntaan metroasemalta (luulen Seinen olevan aina toisella puolella) ja aloin miettimään myöhästynkö bussista ja matka jäisi näin lyhyeksi. Lämpöä oli +13. Kuski ei osannut englantia, mutta ranskan taitoni riittivät kertomaan nimen ja paikkanumeron. Huh, ehdin ja pääsin 5h20 kestävälle bussimatkalle! Pysähdyttiin lentoasemalla ja Lillessä, mutta  en edes huomannut rajanylitystä kun vasta lähellä Brysseliä (autojen rekkareista). Maisemat eivät siis muuttuneet Belgiaan tultaessa.

Ilman karttaa lähdin vaeltamaan kaduille ja päädyin keskustaan. Hämmästelin arkkitehtuuria ja kuinka saksalaista kaikkialla oli. Yhdeksän aikaa aloin etsimään ruokapaikkaa ja ohikulkija kysyi voisiko auttaa. Hän todellakin auttoi - opasti halpaan ravintolaan ja maksoi ruokani. Siinä sitten juteltiin ja hyvästelin kiitollisena.

Alkoi satamaan vettä ja menin lataamaan kännykkää mäkkäriin. En vieläkään uskonut olevani Belgiassa ilman yöpaikkaa!

Kahvi 1,5€

Maanantai 23.2.2015

Yö oli mielenkiintoinen. Satoi vettä ja mäkkäri meni yhden jälkeen kiinni. Menin sateeseen ja ehkä se oli mun suojelusenkeli joka opasti pikaruokaravintolaan, jonka ovessa luki avoinna 09.00-04.30. Menin tilaamaan ranskaksi kahvia (olisi kai voinut puhua saksaakin, mutta en vieläkään tiennyt mitä paikalliset puhuvat...) En ehtinyt edes juoda loppuun, kun yksi työntekijöistä tuli kertomaan, että paikan pomolla on mulle asiaa. Mi-tä? Mulle? Asiaa? Menin tietysti tiskin luokse ja ystävällinen mies kysyi tarvisinko työpaikkaa, että voisin tulla koeajalle tänne yövuoroon. Enhän mä tietysti voinut, mutta kiitollinen olin silti!

Olin juonut kahvin ja kuuntelin musiikkia. Kello oli vasta vähän yli kaksi. Keski-ikäinen pariskunta tuli syömään viereiseen pöytään ja vähän ajan päästä nainen saapui luokseni ja ojensi heidän toisen hampurilaisboksin. Hämmennyin ja sanoin etten tarvitse (vastahan mulle oli tarjottu ruoka) mutta nainen jätti sen kuitenkin kahvikuppini viereen. Kiitin ja tuijotin boksia - voisinko mä oikeasti syödä sen? Miksi se nainen sen mulle edes toi? En ehtinyt vielä päättää alanko syömään vai en, kun nainen tuli takaisin ja jätti tarjottimelle 20€ setelin ja sanoi please use it. Nyt tätä kertoessa mulle alkaa tulla taas liikutuksen kyyneleitä. Hämmentävää. En vieläkään voi uskoa ja ennen kuin pariskunta lähti kiitin heitä tuhannesti. Heitin hyvästit paikan keittiöväelle ennen kuin lähdin etsimään seuraavaa paikkaa missä hengailisi. Kello 5 yöllä poljin kännykkääni virtaa juna-asemalla. Sähköä tuli siis liikkeestä ja siinä istuin ja poljin samalla kun muut nukkuivat viereisellä penkillä. Hihitytti.


Kuuden aikaa ensimmäisiin liikkeisiin menivät työntekijöitä ja menin kahvilaan kysymään vessaa. Olin maksamassa 50 senttiä, mutta hän sanoi ettei mun tarvitse maksaa vaikka lapussa oli niin lukenut. Tuhlasin muutaman tunnin metrotunnelin hisseissä (viihdyttävää touhua) ja menin kysymään hostellista huonetta. Voi taivas miten hyvältä tuntui saada avain huoneeseen ja nukahtaa kolmeksi tunniksi! En mä tietysti pitemään malttanut nukkua ja kävelin keskustaan kävelykadulle. Siellä kuuntelin skotlantilaista kitarapoikaa (annoin ruokarahaa) ja iltapäivän olin ilmaisella kävelykierroksella. Opas kertoi tykkäävänsä Tuntemattomasta sotilaasta ja tutustuin ryhmässä mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa! Yksi nainen joka jakoi sateenvarjonsa oli tullut Yhdysvalloista miehensä kanssa kokkikisaan ja heillä oli lennot Helsinkiin! Ryhmässä oli muutama irlantilainen ja oli aika epätodellista kertoa heille, että lähden huomenna Dubliniin. Ryhmä nimitti mut Finnish friendiksi ja oli haikeata jättää ihmiset muutaman tunnin jälkeen.

En ole muuten koskaan juonut yhtä hyvää kaakaota! Voisin melkeinpä palata Brysseliin vain sen takia. Kartat maksoivat kaikkialla 50 senttiä (vai onko joku löytänyt ilmaisen kartan infosta?) joten suunnistin vain pääni mukaan 5 kilometriä Atomiumiin, jonka jälkeen söin 3 euron hampurilais-sämpylän (antoi ranskikset kaupan päälle!) Menin metrotunnelliin, mutta lippu olisi maksanut 2,10€ ja ajattelin kävellä takaisin hostelliin. Mies kuitenkin pysäytti ja kysyi olisinko mennyt metroon ja antoi lippunsa. Oon sanaton.

Hello Hostel 24€ + 11€

Tiistai 22.2.2015 (IRLANTIIN!!)

Herätys oli kauniina ajatuksena laitettu 6.40, mutta olin sammuttanut sen ja heräsin klo 7.00. Kiitos kuuluu Pariisissa opiskelevalle tytölle, ehkä olisin oikeasti nukahtanut pommiin? Äkkiä suihkuun ja aamupalalle. Ainiin, olisi hyvä kai tulostaa boarding passi ja katsoa miten ja kuinka paljon maksaa lentokentälle.... nopeeta googletusta ja respaan tulostamaan. Menin metrolla bussipysäkille ja juttelin naisen kanssa, jolla oli sukua Porista ja asui itse tällä hetkellä Roomassa.

Aion varmasti palata Belgiaan ja suosittelen Brysseliä kaikille! Itse lähdin sinne ilman mitään odotuksia tai vinkkejä, mutta varmasti saisi kaupungista enemmän irti jos ottaisi selvää "ei niin turismi" jutuista. Ilmaista kävelykierrosta suosittelen myös!

Olin lentokentällä 3 tuntia etuajassa ja voitteko uskoa, että vesipullo meni turvatarkastuksesta läpi? Olisin voinut hankkia työntekijöille potkut tuosta. Parin tunnin aikana mietin Brysselin ystävällisyyttä ja ilmapiiriä, hostellin väkeä ja vohveleita, jotka jäi syömättä (kuulostipa väärältä, meinasin syömisellä vain vohveleita). Matka oli alkanut todella hyvin ja kaikki oli kunnossa. Mulla alkoi nousemaan pala kurkkuun, kun kone nousi ilmaan. Nyt se hetki oli tullut. Viimeiset tunnit ennen Irlantia. Voihan perhoset.

+ VIDEO: Soolomatkailua 1/2 pahoittelen että puhe tulee eri aikaan, yrittäkää ymmärtää miniläppärin omistajaa... olisin todella iloinen kommenteista ja mitä mieltä olette! Nyt voin vielä parantaa jotain ennen 2/2 postausta. Ihanaa naistenpäivää kaikille, myös miehille :-)

Elämän ihanimpia asioita ei voi nähdä tai edes koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellään.