you knew what you had

Jokainen on varmasti törmännyt tähän lainaukseen "you never know what you have until it's gone". Meneekö se näin? Tämän lauseen inspiroineena palaan ajassa taakse päin ja lopussa kerron pitääkö tuo paikkansa.

10.11.2012 kaksi vuotta sitten
Palasin juuri vaihtareiden West Europe tourilta, käytiin bussilla Berliinissä Tsekin kautta. Seuraava tapaaminen on ensi kuussa Salzburgissa ja menen junalla päivää aikaisemmin Danin isäntäperheeseen. Pääsen viettämään koulupäivän Salzburgin musiikkilukiossa suomalaisena vieraana. Viikonloppu yövytään hostellissa ja saadaan viimeinen punkkirokote. Täällä Klagenfurtissa on jo joulu ja neuer platzilla on markkinakojut pystyssä. Pianotunneilla menee paremmin ja sain kutsun tapahtumaan! En ole varma uskallanko ihan niin ison yleisön edessä soittaa, harkitsen sitä vielä. Koulun kuorossa harjoitellaan uusia lauluja ja on mukava tehdä yhteistyötä koulun bändin kanssa.

Arkielämä on ihanaa! Koulupäivät ovat lyhyitä (toisin sanoen opettajia ei kiinnosta onko vaihtari tunneilla vai ei) ja käveleminen Klagenfurtin kaduilla on rentouttavaa. Aina ei ole seuraa (kun jotkut tosiaan opiskelee), mutta mikä estää menemästä yksin kahvilaan juomaan cappuchinoa ja lukemaan kirjaa? En muuttaisi tällä hetkellä mitään elämässäni.

Joululomalla mennään perheen kanssa alppimökkiin ja lasketellaan koko loma. Ennen sitä haetaan pikkuveljen lontoolainen ystävä Slovenian lentokentältä ja jos ymmärsin oikein niin hän tulee laskettelukouluun mun kanssa. En malta odottaa joulua ja uutta vuotta Itävallassa! Täällä kaikki on niin kaunista...jokaisen tulisi nähdä Alpit ja elää niiden keskellä edes hetki.

10.2.2014 päiväkirja
Asun Levillä ja elämä on kuin valkokankaalla. Kerrossiivoominen ei ole aina yhtä riemukasta, mutta ulkomaalaiset turistit piristävät. Kahvitauolla mennään yleensä keilailupaikkaan ja työpäivän jälkeen kävellään kaupan kautta asunnolle. Ollaan tutustuttu sveitsiläiseen lautailuporukkaan ja heidän vuokramökissä on tullut vietettyä muutama ilta. Työpaikka tarjoaa asunnon lisäksi hissiliput ja vuokraamosta tarvikkeet - energian mukaan oon ollut hiihtämässä ja laskettelemassa. Naapureista on tullut ystäviä ja lähdetään yhdessä huskysafarille. Jännää!

Viides päivä Espanjan reppureissussa
Tänään menin sohvasurffaushostin skootterikyydillä Fuengirolan keskustaan ja vähän aikaa pyörittyäni ihmettelin mitäköhän sitä voisi tehdä. Kysyin apua info-pisteestä ja he ehdottivat Mijasia. Bussi siis sinne ja päivä valkoisessa kylässä! Illalla olin takaisin Fuengirolassa. Kysyin ravintolasta olisiko heillä wieninleikettä ja pian olikin kokki tuotu paikalle ja kerroin hänelle toiveeni. Ihan parasta. Kävelin rantabulevardia pitkin hostin kotiin. Hän ei ollut kotona enkä saanut ovea millään auki. Vaikka yhteistä kieltä ei löydetty naapurin kanssa niin hän avasi oven ja kiitin gracias gracias. Otin appelsiinimehua jääkaapista ja kiipesin katolle. Ei sitä vapautta voi sanoin kuvailla. En tiennyt vielä minne huomenna menisin, mutta ei sillä ollut väliä. Afrikka näkyi horisontissa ennen kuin ilta pimeni ja katsoin pitkään tähtitaivasta. Nuuskamuikkusen elämää.




31.8.2014 päiväkirja
Tänään kävin ystävän kanssa aamupalalla pubissa ja lähdettiin katsomaan Croke parkiin GAA peliä. 80 000 ihmisen yleisö oli mieletön! Dublin hävisi ja syötiin lohturuokaa kfcssä. Menin vielä bussilla irkkuystävän luokse pelaamaan videopelejä ennen kuin työviikko alkaisi aamulla.

(harvoja viikonloppuja kun en ollutkaan kahvilassa skonssilla tai lukemassa hyvää kirjaa sateelta, puhumattakaan pubista tai kylämatkustelusta)

He jotka ovat lukeneet heinä-syyskuun postaukset tietävät miten onnellinen olin Irlannissa enkä halua toistaa itseäni tässä. Mun oli tarkoitus ensin listata asioita mitä kaipaan mistäkin, mutta ehkä näin se välittyi paremmin. Kaikki tuo on enää muistoa ja nyt on aika palata "you never know what you have until it's gone" lainaukseen.

The truth is, you knew what you had...

you just never thought you'd lose it.