vastauksia kysymyksiin

S'up. Nettilukio alkoi tänään. Pidän myös uudenvuodenlupauksen ja marraskuu on pyhitetty Facebookin tauolle. Saa nähdä lataanko sovellusta ollenkaan kuukauden jälkeen. Otin kaksi rustolävistystä ja kävin työhaastattelussa.

Tässä vastauksia kysymyksiinne:
Kuinka paljon irkkuaksentti eroaa esimerkiksi brittienkusta?
Tähän osaisi joku englantia äidinkielenään puhuva vastata paremmin :D Muistan kun yksi aupair Suomesta tullessaan  sanoi, ettei huomaa mitään eroa britteihin. Jotkut sanovat, että irlantilaiset puhuvat nopeammin kun taas britit hidastavat. Voin komppaa. Sen vaa huomaa kun irlantilainen puhuu: äänenpainosta , -nopeudesta, irkkusanoista ja sanonnoista. Nyt harmittaa kun en ostanut kirjaa Dublinista, siellä on hyviä esimerkkejä ja ihastuin vain vielä enemmän englantiin mitä Irlannissa puhutaan. Dublinin keskustasta irkkuaksenttia on vaikeampi löytää - monet ovat ulkomailta ja varsinkin Englannista.

Mitä kautta hait au pairiksi?
aupair-world.net, aupairiksi pääsee kuka tahansa ja perheet etsivät jatkuvasti mm. Facebook ryhmissä.

Missä kaikkialla reppureissailit ja kauanko?
Ruotsissa yhden viikonlopun. Espanjassa 12 päivää. Lisää voi lukea aikaisemmista postauksista:
Ensimmäinen reppureissu takana
Matkapäiväkirja 1/2
Matkapäiväkirja 2/2

Minkälaista on olla yksin reissussa? Siis tuleeko välillä hetkiä kun toivot että olisi joku hyvä kaveri mukana jakamassa kaiken tmv?
Vapaata. Ei tarvitse kysyä kenenkään mielipidettä ja voi tehdä mitä vain milloin vain. Oli hetkiä kun mietin että olisipa joku jakamassa tämän hetken, että edes joku ymmärtäisi minkälaista se oli. Oon yrittänyt kertoa ihmisille reissustani, mutta ei ne ymmärrä sitä niin kuin itse kokeneena. Hyvän kaverin kanssa jos olisi ollut niin varmasti tulisi muisteltua reissua enemmän.

Kun oot ulkomailla niin onko sulla ikinä ikävä sellasta arki-elämää Suomessa, et esim. kaikki kaverit on lähellä ja niitä ehtii nähä sillon kun haluaa, kun reissussa sit saa yhteyttä vaan skypen jne. kautta?
Ei ole tullut. Suomi-elämää ei ole ollut koskaan ikävä, mutta välillä haikeena muistelen lapsuutta niin kuin ehkä me kaikki. Jos ikävä tulee perheeseen tai muutamaan ystävää ketä mulla Suomessa on niin skype vain auki.

Miten kaverisuhteiden ylläpitäminen yleensäkin on onnistunut kaiken tän aikana?Vaihtovuoden jälkeen huomasi kuka on tosiystävä ja kuka ei. Mulla ei oikein ole ystäviä Suomessa nyt. Jos kumpikin haluaa ystävyyden pysyä yhtä hyvänä ja läheisenä niin kummankin on tehtävä ns. työtä sen eteen niin kuin jokaisessa suhteessa.
Minne kaikkialle haluaisit vielä matkustaa ja mikä sua kiinnostaa, ranta- vai kaupunkilomat?
Yksinkertaisesti kaikkialle. Euroopan jälkeen Uusi-Seelanti ja Australia. Tai ehkä ensin Amerikkaan. Mulla on lupauksia vaihtariystäville ja pidän niistä kiinni, Meksikossa ystävä odottaa ja huonekin olisi tyhjänä. Ranta- vai kaupunkilomat: riippuu seurasta ja kuinka pitkä loma on. Ensisijaisesti kaupunki.

Kierrätkö paljon kulttuurikohteita, shoppailetko vai pyöritkö muuten vaan ympäriinsä aina eri paikoissa?
Tavoitteena on aina vain katsoa ympäriinsä, tervehtiä paikallisia, eksyä ja kysyä apua. Tämä tavoite on tuonnut parhaimmat muistot, Tietysti jos tarjolla on jotain elämystä, uutta kokemusta tai muuta vastaavaa niin lähden sellaisiin mukaan. Rahat kulutan elämyksiin enkä shoppailuun. 


Ystäväni sanoja: don't be afraid to take risks. Work to live everyday without regret. Don't give up on your dream of Ireland. Nämä lauseet soivat päässäni. En halua laskea kuinka kauan oon ollut Suomessa, mutta tää olisi saanut olla vain parin viikon loma. Ilman samoja ruutineja ja mahdollisuuksia oon ekynyt. En pystykään ottamaan bussia 15 ystävän luokse tai junaa Maynoothin suuntaan. Puhumattakaan bussista 67 lempikylään ja pubiin. Entä dartti Greystonesiin, missä voin vaeltaa, kuunnella säkkipillin soittoa ja katsoa merta. "It'll be grand", sanoisi mun irkkuystävä.

"Is this the life you've been dreaming of? Spending half of it away from the things you love?"

Elämä sattui olemaan Irlannissa kuin elokuvissa, sellaista mitä ei voisi tapahtua oikeassa elämässä. Sen jälkeen kun palasin Suomeen oon heräillyt kesken unien ja nukahtanut uudestaan. En ole pitkään aikaan nukkunut näin paljon. Ne unet ovat olleet parempia kuin todellisuus.

Ne ovat muistoja Irlannista.

päiväkirjasta 4.11.2014