heinäkuu Tanskassa

Olisi pitänyt oppia menneisyydestä ja olla koskaan lähtemättä Irlannista ilman paluulentoa. 

Ennen Suomeen tuloa mietin monesti teenkö nyt oikein. Lähdin Pariisista, jotta voisin viettää Dublinissa kesän. Lähdin Suomesta aikoinaan, että voisin toteuttaa unelmia. Silti olin varaamassa lentoa Helsinkiin. Muistelin kesämuistoja Suomessa, järveä ja mansikoita. Auringonottoa ja kirjojen lukemista. Varasin lennon.

"Mä lähden Suomeen perjantaina"
"Ensi viikon perjantainako jo? Milloin sä palaat?"
"Joo, ensi viikolla. En tiedä." 
itkimme.

Kävin piknikeillä, tanssin pubissa, tein ruokaa, katsoin elokuvia, pelasin videopelejä. Hymyilin luultavasti nukkuessanikin. Viimeisenä päivänä mulla oli sellainen tunne kuin lokakuussa. Sellainen, että mulla on kaikki nyt tässä ja en halua mitään muuta tai enempää. Nautin arjesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. Oikeasti.

Palasin Suomeen kaksi viikkoa sitten, mutta jätin itseni Irlantiin. Ne lapsuuden asiat Suomen kesästä eivät tuntuneet enää samalta. Tajusin, että oon kasvanut niistä yli. Oon löytänyt jotain parempaa ja tekin tiedätte missä ne asiat ovat.

Eniten mua söi sisältä epätietoisuus milloin lähden Suomesta.  Nyt olen käynyt festareilla, matkustanut Suomen kaupungeissa ja tavannut ystäviä. Tuli myös vietettyä juhannus ja käytyä saaressa. Pelkäsin, että jumitun  niin kuin viime vuoden lopulla. Piti keksiä tekemistä joka päiväksi. Nukkumaan mennessä mietin mitä oikein teen täällä. Miksi mä päästin unelmastani niin helposti irti?

Tuon kysymyksen jälkeen heräsin todellisuuteen. Enhän mä voi päästää tästä irti. Unelmista täytyy taistella. Tehdä töitä niiden eteen. Hyväksyin faktat. Oon nyt Suomessa ja ei ole rahaa. Paras ystäväni sanoi "keep trying, because as long as you try you are doing something for your dream. You're breathing life into it." Nyt mulla on lentoliput Tanskaan ja oon siellä kuukauden ennen muuttoa Irlantiin. Tämä on nyt kolmas kerta kun menen sinne työpaikka silmissäni. En luovuta.

Mulla on ollut unelmana asua Tanskassa ja meinasin hakea nordjobbariksi. Sunnuntaina 5.7. on lento Kööpenhaminaan ja saan kokemusta kennelapulaisena. Unelma on käymässä toteen. Jotta tämä on vielä epätodellisempaa niin lento on Dublinista - ensi viikolla palaan muutamaksi päiväksi Irlantiin ennen Tanskan seikkailua.

Mä tunnen taas sydämen lyönnit ja hymykuopat. Wanderlust on loputon.