järki vs sydän

Mietin liikaa ja teen asiat itselleni monimutkaisiksi. Miksi silti kuulen kysymyksen "ootko yhtään miettinyt kunnolla". Harkitsen paljon ja päättäminen on vaikeaa. Miksi silti teen harkitsemattomia asioita ja oon spontaani. Oon enemmän sivusta katsoja ja kuuntelija. Miksi sitten siirrän pöytiä syrjään pubissa ja pyydän ihmisiä tanssimaan.

Pariisi oli joskus kauniimpi

Oon ymmärtänyt jotain. Ehkä jopa oppinut, tutustunut itseeni paremmin. Väitän että tiedän nyt milloin mussa puhuu järki ja milloin sydän. Silloin kun muutin Pariisiin Dublinin sijaan niin se oli täyttä järkeä: Irlanti kyllä odottaa ja ei kaikki saa elämässä mahdollisuutta asua Eiffelin vieressä, toistelin itselleni ja ystäville useasti.

Vaihtaessani konetta mulla oli itku kurkussa. Miksi olen menossa Pariisin koneeseen enkä Dublinin? Tämän koko ajan olen ollut sokea - sydän selvästi yritti kertoa mulle jotain tärkeää. Silloinkin, kun olin enemmän innoissani viikon matkasta Irlantiin kuin mitä muutosta Ranskaan.

Experiences are what you get when you don't get what you wanted

Ostin eilen menolipun Irlantiin. Ei varaa, työpaikkaa tai asuntoa. Tänään järki tuli kolkuttamaan, ootko ihan seonnut. Mulla on nyt Pariisissa mitä elämiseen tarvitsee. Kuukauden päästä muutama hassu satanen taskussa, 15kg matkalaukku ja menolippu Dubliniin. Päiväkodissa en edes uskaltanut hakea purukumia serveettien vierestä ruoan jälkeen. Jäin aina ilman ja kadehdin niitä rohkeita lapsia, jotka kävivät hakemassa. Tähän ollaan tultu. Purukumista Guinnessiin.

I can't tell where the journey will end but I know where to start

Kävin tänään ranskalaisen ystävän kanssa ravintolassa ja Notre Damen kävelykierroksella.

Oli jo aikakin. Elämä on niin helvetin lyhyt ja jos elän sen niin kuin muut odottavat ja etikettimäisesti niin onko se sitten mun elämää? Sitäkö mä haluan?  En. Haluan olla rehellinen itselleni, kuunnella sydäntä ja siirtää niitä pubipöytiä tehden tanssimatilaa(vai tanssitilaa?) jatkossakin. Se on avain mun onnellisuuteen. Unohtaa järki ja seurata sydäntä.

Takaisin järjen kolkkuamiseen - se loppui lyhyeen. Viimeisenä iltana kirjoitin itselleni, haluten taltioida fiilikset ja muistuttaa itseäni faktoista. Kortti saapui tänään söpöön postilaatikkooni. Ehkä käsialasta saa selvää. Ehkä mä olen tyhmän rohkea ja järjiltäni, mutta olen onnellinen ja elän täysillä.