Never give up on something that you can't go a day without thinking about.
Things worth having are worth waiting for
Me jäätiin katsomaan tornin vilkkumista ja yksi pariskunta kuuli meidän puhuvan englantia ja kysyi voitaisiinko ottaa kuva. Olin kuulema parempi valokuvaaja ja oli ilo olla valokuvaajana heille. Kiitokset lämmitti.
In the end, it's not going to matter how many breaths you took, but how many moments took your breath away
Lontoosta tulleen Lukan kanssa oli helppo keskustella elämästä ja meidän yhteinen matka metropysäkille aukasi silmiä vähän enemmän. Mua lämmittää vieläkin koko ihminen, jutut joille naurettiin ja kun hän esitteli vähäisiä ranskantaitoja ja kätteli ja kerroin myös oman nimeni. Seuraavan kerran kun menen samaiselle metropysäkille niin varmasti nousee mieleen hetki kun käteltiin hyvästeiksi ja toivottiin kaikkea hyvää toisillemme. Pienet asiat tekevät mut onnelliseksi ja tämän illan kohtaaminen oli onnea. Nämä ajatukset Luka muun muassa jätti mulle:
Nouse ylös ja mene ulos. Katso enemmän ympärille, puhu ihmisille ranskaksi ja käy vaikka museoisssa ilmaiseksi jos ei seuraa ja muuta tekemistä ole. Älä jää aamupäiväksi sänkyyn pohtimaan tulevaa, kuuntelemaan radiota ja kääntämään kylkeä ja kanavaa. Toi homma on sitten jos elät vanhaksi ja et pysty muuhun. Mutta nyt sä pystyt mihin vain missä vain. Toimi.
Kävelin vielä Pariisin kaduilla (monta hyvää ajatusta, joita en saanut ylös muistiin) ja ajattelin kaikkia ihmisiä, jotka ovat tulleet elämääni ja jättäneet jälkensä. Inspiraatiot ja ajatukset. Mitä Itävallan luokkakavereille kuuluu? Missä päin maailmaa ihmiset Espanjan hostelleista ovat tällä hetkellä? Pääsivätkö he turvallisesti takaisin? Mitä kaikille niille ihmisille kuuluu, joita en lisännyt Facebookiin? Ja vaikka onkin Facebookissa niin mitä heille oikeasti kuuluu?
![]() |
Linda kävi viime viikolla täällä ja tein tervetuliais-paketin sisältäen kynttilän, Eiffel-avaimenperän, Paris-hiusainetta ja tietysti macaronssei. Lindan seikkailusta (Harry Potter fanit, varoitus) voi lukea blogista The Lennokkkaat |
Lähden aamulla ulos, käyn ostamassa ranskankirjan (tunnit ovat alkaneet hyvin! Tänään luin ranskaa luokalle) ja mennään kaverin kanssa kahvilaan. Töiden jälkeen menen sohvasurffausmiitinkiin ja viikonloppuna on luvassa mm. museoita, lisää sohvasurffaamista, treffaamista ja vaellusta.
It's better to take the chance and screw up than to not take the chance and regret.
Muistan kun linkitin viime vuonna tänne George Ezran Budapest - kappaleen. Se tuo aina muistot Irlannin kesästä. Nyt saman artistin kappale blame it on soi täällä usein ja luulen, että se muistuttaa myöhemmin mua alusta Ranskassa.
Moikka! Oon lueskellu sun blogia vähän satunnaisemmin, niin on menny ohi, että mitä koulua siis oot käyny/aiot käydä, ootko nyt vaan (työ?)kokemuksia keräämässä vai millanen sun elämäntilanne on? Siksi vaan kyselen, kun oon itsekin ollut lukiovaihdossa ja palaisin halusta lähtee taas ulkomaille jossain muodossa jonnekin asumaan elämään tai opiskelemaan, mutta tuntuu, ettei missään vaiheessa/elämäntilanteessa "oo aikaa" ! Kai sitä pitäis vaan ottaa taas itseä niskasta kiinni ja järjestää sitä jostain omilla valinnoilla, tuntuu vaan et jään entistä enemmän muista ikätovereista jälkeen ku oon sitä jo lukiovaihdonkin takia.. :D
VastaaPoistaMoi ja kiitos kun luet blogia! Peruskoulun jälkeen kokeilin amista hetken, mutta ulkomaat kutsui takas ja nyt yritän mukamas opiskella nettilukiossa tällä hetkellä. Jos sulla on suunnitelmissa opiskelut jatkossakin niin ehkä jatko ulkomailla sopisi tai vaihto korkeakoulussa? Nykyään on vaikka mitä mahdollisuuksia: työleirejä, vapaaehtoistyö, hostellityö, reppureissaus, aupaireilu, matkaopas, kielimatkojen leader...
PoistaEi se ikä vaan se kokemus :)
Aiivan ihanaa tekstiä. Nuo satunnaiset kohtaamiset on yksi elämän parhaita asioita.
VastaaPoistaniin on, sitten kun niitä ei tule joka päivä niin ne merkitsee vielä enemmän
Poista