Viikonloppu Styriassa

I'm leaving town
This town is too small 
for me to stay
The time is now
I'm hanging out
- Monday Morning

GRAZ, 23.-24.2.2013
Lyhyt kaupunkireissu oli tiedossa vuoden 2003 kulttuurikaupunkiin Graziin, Steiermarkin pääkaupunkiin ja toiseksi suurimpaan cityyn Itävallassa. Lauantai aamuna pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kaksikerroksiseen bussiin ja sen lähtiessä liikkeelle tunne oli kuin huvipuistossa. Risteyksissä mietti bussin kallistuvan liikaa ja varsinkin moottoritien rampeilla piti käyttää järkeä ettei tää nyt mitenkään voi kaatua sivuttain. Facebookissa mainittiin Harry Potterissa olevan jopa kolmikerroksinen ja hyvin kulki ilman videonmuokkausta. Ehkä sinne Lontooseen uskaltaa lähteä ;-)

Kahden tunnin kuluttua mua oli vastassa isäntäperheeni tuttu, jonka luona oli tarkoitus olla sunnuntaihin. Talo oli kaupungin ulkopuolella mäellä ja ikkunasta näki koko kaupungin alppimaisemineen! Askartelin tyttären kanssa ja kuunneltiin Baseballsia (nostalgiaa!) ennen kuin lähdin perheen äidin kanssa kaupunkikierrokselle. Nähtävyydet tuli katsottua ja historiaa opittua infosta haetun vihkon avulla - sadat kuvat muistona, hups.

Kivasti kaartuu rakennukset.

Kauppakeskus.

Venäläinen ravintola, tarjolla Vodkaa.

Itävallan kaupungeissa on monta siltaa lukoilla. Muun muassa olen nähnyt Grazin lisäksi Salzburgissa ja Wienissä.

Täällä on paljon kioskeja, mutta mistään en ole vielä löytänyt lihapiirakkaa kahdella nakilla.

Ihana astiakauppa!

Täällä tosiaan on noita tupakka-automaatteja, eli kuka tahansa voi ostaa ja laillisesti yli 16-vuotiaat saa tupakoida. Toisin se on Suomessa; ei mainoksia, kaupoissa piillotettu ja ikäraja 18.

Tämä nainen jonka luona olin on ollut itse nuorempana myös vaihtarina, järjestönä AFS ja maana USA. Tosin hänen kohdalla isäntäperheet eivät olleet samanhenkisiä ja vuosi meni mäntyihin, mutta kielitaito parani ja hän näyttelee tällä hetkellä oopperassa. Illalla mentiinkin Ooppera-taloon ja vaikka näytökset olivat ohi niin pääsin kulissien taakse, missä näyttelijät harjoittelivat ja oli erillaisia huoneita puvustamosta ballerina-saleihin. Salissa oli lavastuksen tekoa, jota jäin hetkeksi seuraamaan kiinnostuksella miten kaikki rekvisiitta ja muu oikeasti toimii.

Mulla oli käytössä unelmahuone. Iso sänky, päädyssä telkkari, isot ruutuikkunat, parveke, vanhanaikainen kirjoituspöytä ja vaatekaappi. Iso peili ja... mitä muuta? Kasveja! Kirjan lukemisen ja Todistettavasti syyllinen-ohjelman päätyttyä unen maille takana mahtava lauantai.

Tarkoitus oli viettää sunnuntai muutaman Rotary-vaihtarin kanssa, mutta jostain syystä he eivät päässeet (mm. museossa oleminen, bussit ei kulkenut, liikaa lunta..) se ei kuitenkaan estänyt mua viettämästä laatuaikaa keskustassa. Otin jälleen muutamia kuvia rakennuksista ennen elokuviin menemistä kartan avulla. Les Misérables.

Säästin paikan löytämiseen aikaa ja ajoissahan sitä sitten oltiin, täytyi odottaa ulkopuolella ovien aukenemista..

Kannatan yksin menemistä leffoihin ison popparikulhon kanssa - edes kerran ;-)

Ostin junalipun automaatilta ja kiertelin isoa rauttista, jossa olikin sunnuntaina puoteja auki ja lopuksi huomasin aikaa olevan 5 minuuttia junan lähtemiseen. Siinä ajassahan ehtii ihan hyvin tilata mukaan BicMc-aterian ja mennä oikeelle raiteelle? Kyllä. Kaikki meni tältä matkalta onnistuneesti ja sekin etten vaihtareita tavannut kääntyi hyväksi elokuvakokemukseksi. Uskoessani että tällä kertaa reissu meni ongelmitta, sattuikin vastoinkäyminen junassa. Lipuntarkastaja tuli vaunuun ja katsoessani lippuani ekaa kertaa tarkemmin ajattelin ensimmäiseksi ei.voi.olla.totta...arvaa kenellä oli bussilippu? Ei auttanat "olen vaihtari"-perustelut vaan maksoin lisähintaa lipusta, 10 euroa. Olin miettinyt asemalla maksaessani lippua miksi hinta on sama kuin bussilla ja pitäisikö odottaa puolitoista tuntia, että pääsisi taas kaksikerroksisen bussin kyytiin. No, elämää tämä rikastutti ja siinä vaiheessa kun sai vaunussa olevilta hymyjä ja täytyi vaihtaa matkalla junaa, joka oli kaiken lisäksi myöhässä, tajusin että sillä hemmetin bussilla olisin päässyt nopeammin (ja halvemmin) perille.  Kuten jo sanoin, se vastoinkäyminen tulee aina muistuttamaan ettei elämä vain onnistumisia ole. Kokemushan tämäkin ja jatkossa katson lippuani ennen kuin kulkuneuvoon nousen :-D

Vinkkinä että Graziin kannattaa ehdottomasti mennä vihreään aikaan. Kesällä on varmasti muutakin kuin opiskelijoita ja maisematkin kauniimmat.

Auf Wiedersehen, Graz.