KUN...
... kämppisystävä osoittautui varkaaksi
Vietettiin Charlon kanssa joulu yhdessä ja meistä tuli hetkessä ystävät. Jaettiin poika-asiat, katsottiin telkkaria ja lämmitettiin uunissa pakastepizzaa. Yhtenä päivänä tajusin, että vaatteet oli hävinnyt kuivaustelineestä - samoin pyyhe. Etsin kaikkialta lampaiden ja Pyhän Patrikin kanssa, no luck. Poikaystävä toi ylimääräisen pyyhkensä mulle, mutta vaatteita en ole koskaan saanut takaisin. Neljän viikon jälkeen kun Charlosta ei kuulunut mitään olin vaatteiden lisäksi menettänyt myös ystävän. Toivottavati hänelle kuuluu hyvää missä ikinä onkaan. Vaatteet olivat Pariisista, joten shoppailureissu lempivaatteiden perään on tulossa jossain vaiheessa.
...lompakon omistaja osoittautui ystäväksi
Dubliniin matkustaessa löysin bussista lompakon. Sain tekemistä, kun etsin henkkareissa olevaa jätkää Facebookista. Lähetin viestiä ja illalla palatessani Dundalkiin hän tuli hakemaan lompakon puolen yön jälkeen sekä antoi 20 euroa. Yhteydenotto jatkui ja nykyään olemme ystäviä.
...kahvilan soittolista osoittautui taruksi
Kävin brunssilla ystävien kanssa ja koska pubi oli kiinni niin päädyttiin kahvilaan. Puhuttiin töistä ja miehistä. Hassua oli, kun oli mun vuoro puhua poikaystävästä niin 'meidän biisi' alkoi soimaan kaiuttimista. Häkeltymiseen jälkeen tuli shokki, kun perään kuului tuttu suomalaismelodia. "Joko Jenni Vartiainen alkaa laulamaan tai sitten tämä alku on kopio". Kyllähän sieltä Jenni kuului. Missä muruseni on biisi sen jälkeen, kun olin kertonut, etten ole ollut näin kauaa erossa poikaystävästä. Häkeltymisen ja shokin jälkeen tuli ihmetteleminen. Miksi ylipäätään Irlannin kahvilassa soi suomalainen kappale ja miten juuri Jenni Vartiainen, josta olin lukenut Iltalehden sivuilta ennen brunssille lähtöä. Olin vielä matkalla kuunnellut nostalgisena Gimmeliä. Vieläkin ihmetyttää.
ystävä toi Japanista suklaata ja karkkia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti