Pari tuntia sitten tulin ulkoonta. Olin lähtenyt vesisateeseen, ja vielä hullumpaa, juoksemaan. Tällä viikolla oon aamuisin laittanut lenkkarit jalkaan ja juossut Eiffelin ympäri. Joka kerta oon tullut takaisin laittamaan lenkkarit kaukaisempaan nurkkaan ja tekstannut ystäville vihaavani juoksemista. En edes tiedä mikä napsahti päässä, kun päätin Netflixin ja lämpöisen peiton sijaan lähteä juoksemaan Seinelle tänä iltana. Olikin kivaa jokaisen sillan jälkeen muuttaa vauhtia. Ketään ei (tietysti vesisateessa ja kello 23) ollut juoksemasssa paremmin ja nopeammin vieressä. Oli ihan jees tulla kotiin ja maata lattialla seuraavat viisitoista minuuttia. Loppujen lopuksi hyvä olo.
En tiedä kestääkö tämä into juoksemiseen päivän, viikon vai kuukauden. Jos se oli tässä niin tulipahan taltuoitua blogiin. Jos kestää kauemmin niin kauan eläköön Seinen sillat.
Minkälaisia fiiliksiä teillä on juoksemiseen? Mikä tai kuka motivoi teitä ja onko vinkkejä?
Hahhah, samat fiilikset! Jostain kumman syystä olen yrittänyt nyt tsempata Espanjassa:D Varmaan kun elämä ja syömiset ovat olleet niin erilaisia niin sama muuttaa siinä liikuntatottumuksiakin
VastaaPoista