25 kilometrin kävelylenkin ja auringonpistoksen jälkeen mulla on ehkä paras fiilis koko Tanskan olon aikana. Olen lähdössä au pairiksi Lucaniin. Mikä ihmeen paikka se on? Lyhyesti kerrottuna se on 40 minuutin bussimatkan päästä Dublinin keskustasta, kylä missä haluan käydä aina ensimmäisenä ja viimeisenä Dublinissa ollessani. Kaikki ystäväni Irlannissa tietävät, että jos saan valita pubin niin se on Lucanissa. Olen käynyt sen poliisiasemallakin, kuulusteluhuoneessa asti (festivaalipäivä, avoimet ovet). Nettilukiota käydessä tein esitelmän Lucanista. Lucan, Lucan ja Lucan.
Eli voisin sanoa, että vuoden unelma on nyt käymässä toteen. Olen au pairina siellä niin kauan, kun löydän töitä. Ehkä pari kuukautta, ehkä ensi kevääseen asti. Aika näyttää. Olen ehkä joidenkin mielestä liian positiivinen sanoessani että tästä tulee elämäni parasta aikaa. Siellä pubeissa on viikottain livemusiikkia, ei turisteja, sekä suurin osa ystävistä on pyöräilymatkan päässä (tai no, 25km lenkin jälkeen voin sanoa kävelymatkan). En näe yhtäkään syytä miksen olisi onnellinen siellä.
Mulla on nyt tilaisuus aloittaa alusta, tutustua uusiin ihmisiin ja saada arkeen kaikkea uutta vanhan lisäksi.
Haluan nyt edes hetkeksi elämän ilman lentolippuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti