Oon Grafton streetilla nettikahvilassa ja tana yona menen lentokentalle... hyvasteja jo takana, mutta vaikeimmat viela edessa. Tuntuu etta lahto on viela vaikeampaa kuin syksylla, nyt kun tietaa etta tama on se mun paikka. Tanne ma kuulun. Irlanti on mun koti. Taalla pienet asiat tekevat onnelliseksi ja saan olla oma itseni ja tehda asioita joita rakastan. Nyt sain takaisin sen mita 5 kuukautta olen ollut ilman, mutta helvetin vaikeaa nain lyhyen ajan jalkeen paastaa taas irti.
Sattuu niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti