Sammutin valot. On hiljaista. Kynttilä liekehtii Eurooppa-kartan alla, mutta läppärin näyttö on kirkkaampi. Joulusiivous on tehty ja taas on löytynyt laatikoista ne samat tavarat. Samat muistot ja kirjeet. Luen vaihtarikirjeitä ja monessa kerrotaan, että jää ikävä. Että tulee aina muistamaan hymyni. Kanadalainen kertoo, ettei ole koskaan nähnyt mua allapäin. Argentiinalainen ihmettelee, miten tulin niin hyvin toimeen kaikkien kanssa heti alusta ilman äidinkieltä. Monessa kirjeessä mainitaan hymyni ja kuinka onnellinen on, että on saanut tutustua muhun. Jotkut kirjoittavat katuvansa, ettei viettänyt enemmän aikaa mun kanssa ja jotkut sanovat kaivanneensa vaihtaritapaamisten ulkopuolellakin jo mua. Ja että tulisi muistamaan mut aina jo pelkästään ilon takia, jonka annoin. Yhdysvaltalainen poika kertoi, että olisi todella onnekas jos tapaisi elämässään vielä yhden samanlaisen ihmisen kuin mä.
Jäähyväiskirjeet. Ne saavat mut liikkeelle joka kerta. Uskomaan itseeni silloin kun en siihen itse voi.
päiväkirjasta 4.12.2014
Päätä särkee. Tekisi mieli kirjoittaa tositarina yksipuoleisesta rakkaudesta. Itkettää epätietoisuus. Pelkään elämän hukkaamista. Pidän peukkuja pystyssä ulkomaan työpaikalle. Ehkä en vieläkään saa ja täytyy etsiä uudelleen ja uudesta maasta, käydä haastatteluissa ja vaihtaa unelmat toisiin.
Viimeisessä kuvassa on seinällä oleva Dublinin kartta. Tokavikassa itse tekemä mansikkajogurtti mukana mysliä ja banaania. Päänsärky alkaa helpottaa. Ehkä voisinkin tehdä kurssitehtäviä nettilukiossa.
Tätä kirjoittaessa kuuntelin:
Blink 182 - I miss you
Bastille - Flaws
Zara Larsson - Uncover
Lurgan - wake me up (Irish)
Ihana postaus! <3 Vanhoissa kirjeissä ja muistoissa on jotain taikaa, niihin palaa aina vaikka vuodet vierisi ja elämä muuttuisi eikä koskaan raaski heittää mitään pois :)
VastaaPoistaTotta! Kiitos kommentista katja :)
VastaaPoista