Sateen jälkeen tulee aina aurin... - toinen sadekuuro.päiväkirja 19.7.2014
Tällä viikolla olen
- kävellyt ympäri ristii rastii lähiseutua ja puistoja
- ollut piknikeillä
- kokannut täällä ensimmäistä kertaa
- tutustunut uusiin ihmisiin
- ...ja käynyt heidän kanssa pubeissa
- oppinut vähän taas lisää asioista
- saanut kehuja englannista
- ollut nuhanenä
- rikkonut puhelimen
- leikannut sormeen (kaksi kertaa ja sama sormi)
- saanut muutaman treffikutsun
- katsonut 24-sarjan viimeisen jakson, varoitan lopetuksesta Suomi..
- matkustanut täällä ensimmäistä kertaa junalla
- nukahtanut bussiin
- nähnyt ilmalentoshown(?)
- imuroinut kokolattiamattoja
- syönyt mangon ja never again
- käynyt saunassa
- päätynyt tilaamaan Irish coffeen...
Mitä kaikkea viikko onkaan sisältänyt, tässä vain kohokohdat ja sunnuntai vielä jäljellä! Toivottavasti ymmärrätte että pidän työasiat erossa blogista eli kirjoitan vain vapaa-ajasta ja yleisesti minkälaista on olla aupairina Irlannissa.
Yritän saada ajatukset järkevästi tänne, koska tällä hetkellä on menossa se "hei asun oikeasti täällä enkä vain tullut reissuun". Tutustuin nimittäin yhteen espanjalaiseen joka on kielimatkalla neljä viikkoa ja hän sai mut tajuamaan, että voin mennä niin monesti ku haluan paikkoihin uudestaan, aloittaa vaikka uuden harrastuksen ja on oikeasti aikaa eikä tarvitse suunnittella jokaista päivää täyteen.
Sitten tänään jo tutuksi tullut katusoittaja sai mulle kyyneleen silmäkulmaan. Ja mä hymyilin niin paljon kun yksi nainen vain sanoi mun englantia kivaksi. Tai kun vastaantulijat hymyilevät aidosti ja tervehtivät.. tuovat auringon päivään vaikka sataisikin. Mietin aina asioita ja tänään tuli ajateltua miten jotkut ihmiset vain tulevat sun elämään ja vaikuttavat jotenkin; opettamalla jotain, auttamalla tai selvittämällä kuka oot tai kuka haluat olla.
Nyt nuhan takia oon ollut normaalia väsyneempi ja kun leikkasin sormeen lähes tikkaamisen asti, sekä aamulla kun kännykkä putosi bussin lattialle ja lopetti toimimasta niin huomasi miten vahva onkaan. Miten kaikesta huolimatta päivästä tuli kiva asenteen kautta. Vastoinkäymiset on vain hyvästä, eikö? Pitäähän vaa'an pysyä tasapainossa.
Irish Coffee näkyy siis kuvassa vasemmalla ja tilasin the best bar in the world - tittelin saaneesta paikasta. 5,15€ pienestä lasista?! Crisin olisi pitänyt saada videolle mun reaktio ensimmäisen maistiaisen jälkeen, maistui vain viski! Kyllä sen sitten loppuun asti join. Kun lasia tultii hakemaan niin mainitsin että oli ensimmäinen ja ehkä viimeinen: hän sitten nauroi ja sanoi ettei itsekään juo kun talvisin jos on kylmä.
Bryan on aika pieni paikka, voisi verrata Porvooseen. Kierreltiin kaikkialla ja rantabulevardii pitkin käveltiin useasti, oli ihana nähdä meri ensimmäistä kertaa lentokoneen ikkunan jälkeen! Vesi ei ollut niin kylmää kun ajattelin. Rantakadulla oli ns. Kotkan meripäivät, laitteita vaan enemmän. Päivän päätteeksi nähtiin kun viisi pienlentokonetta teki spiraaleita ja mitä kaikkia juttuja taivaalla, oli hieno yllätys kun ei tiedetty etukäteen. Alhaalla on kuva Temple Bar alueelta, yksi harvoista kuvista mitä oon ottanut keskustasta. Tuntuu niin oudolta kuvata omaa asuinpaikkaa. Sitten yksi lähipuistoistani ja tänään otettu kuva rannalta.
On ihanaa kun ihmiset ottavat yhteyttä (kiitos facebookin ja tämän blogin löytäneiden!) ja oon nyt tutustunut saksalaiseen, itävaltalaiseen, espanjalaiseen ja tietysti suomalaisiin aupaireihin (+Janina) näiden ekojen viikkojen aikana. Mulla on aina niin kivaa! Ihan uskomatonta ajatella, että tämä on vasta alkua ja kaikki on vielä edessä enkä ole palaamassa Suomeen ties milloin seuraavaksi.
Jotta tästä postauksesta tulisi vielä sekavaisempi niin lisään taas videon. Tällä kertaa Sam Pepper, jonka tempaus pistää miettimään. We make a living by what we get, but we make a life by what we give.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti