kevättä ja matkakuumetta ilmassa

10 vuotta karavaanarina, tien päällä ympäri Eurooppaa tietäen pienestä pitäen mitä ulkomailla oleminen on. Vaihtarina Itävallassa oppien miten lyhyt aika vuosi on ja mitä on koota elämä uusiksi ja jättää hyvästit sille kaikelle. Reppureissaajaksi yksin uuteen maahan, missä kaikki on tuntematonta. Aupairiksi Irlantiin, kokemaan yksi maa lisää ennen seuraavaa.

Jokainen on varmasti kuullut tämän: opiskele, hanki työpaikka ja perusta perhe. Mitä jos ei noudatakaan tätä vaan tekee oman elämänohjeen? Lähde ennen kuin on liian myöhäistä, hymyile maailmalle  ja ota riskejä. Milloin useimmat ja jännittävimmät tarinat syntyvät? Kun on spontaani ja avoin kaikelle.

Oon jo aikasemmin kertonut etten tiedä mitä työtä haluan loppuelämän tehdä, mikä ammatti ja mitä opiskelisin. Luulin että oon jumissa, mutta päinvastoin. Elämä ulkomailla, matkustaminen ja kaikki siihen liittyvä on sitä mitä haluan tehdä. Miksi siis hukata päiviä kun tietää mitä haluaa ja rakastaa tässä elämänvaiheessa? Mikään ei pidättele mua. Eli ei, en vieläkään kadu opintojen lopettamista. Ja kyllä, lähden kahden viikon päästä reppureissaamaan.

Mulla on paljon unelmia ja kaikkia en edes tiedä ennen kuin ne toteutuvat. Löysin Kotia kohti-matkablogin ja siellä on monia ajatuksia joihin voin samaistua, jotka antoi myös inspiraatiota tähän postaukseen, esimerkiksi:

En osaa enää jäädä Suomeen, en enää sen jälkeen kun on kerran jo lähtenyt.

Hemmetin hyvin sanottu ja tähän on hyvä päättää. Perjantaina tulee  TVviideltä klo 22 Onnen potkuja - pakko taas katsoa.