Exchange in Austria was something I will never forget, something that
will always be a part of me. It's something no one back at home will ever truly
understand. Good bye my exchange student life and welcome to Finland, rotex.
Nämä kolme työviikkoa päiväkodissa ovat olleet epätodellisia. Olenko mä Suomessa, olenko juuri kotisohvalla ja olinko mä juuri nähnyt oman perheeni? En osaa uskoa tätä, vaikka kuinka paljon kävelisin ulkona ja kuuntelisin suomalaista radiota. Ei ne Suomiruoat ole niin hyviä ja suomalaisen maidon kanssa se maistuu pahalle ... Eikä maisemat ole yhtä hienoja ilman Alppeja. Mulla on ihan kauhea ikävä toista kotimaatani ja joka aamu saa hetken miettiä, mistä oikein herään. Eikö se pikkuveli tullutkaan herättämään aamupalalle? Kai tämä sopeutuminen vie aikansa ja ikävä joskus helpottaa. Ne ystävätkin eivät ole kuin netin ulottuvilla. Mä en edes tiedä missä tässä kaupungissa olisi juttelukahvila - tai kenestä saisi ystävän moneksi tunniksi juttelemaan. Kaikki tälläinen jäi Itävaltaan, mitä pelkäsinkin. Oh meine liebling...
Seuraavassa kuussa muutan matkailualan merkeissä Mikkeliin ja pienenä haavena olisi, että lähtisin jo vuoden päästä opiskelijavaihtoon ;-)
Koska häitä ei tule, enkä voi häämatkaksi/-lahjaksi toivoa matkaa maailman ympäri ja koska minun maailmankartta on vielä tyhjä nastoista niin päätin, että jossittelijaksi musta ei ole ja teen toiveistani totta. Mitä muutakaan mä tulevaisuudella tekisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti