hab i heut g'dacht

283 päivää sitten en uskonut, että se huhuttu Itävallan kulttuuri pitäisi paikkansa. Ensimmäiset kuukaudet menivät hämmästellen eikö tämä maa eroakaan Suomesta. Mitä enemmän olen täällä asunut sen enemmän olen päässyt itävaltalaiseen elämäntapaan ja huomannut, että olinpahan väärässä. Ihmiset pitävät Dirndlejä päällä, vaeltelevat viikonloppuisin, viettävät päivät kahviloissa, syövät leivoksia ja kokeilevat innoissaan uusia reseptejä. Suurin osa ei ole ikinä käynyt saunassa, kukaan ei osaa kiroilla,  kaikki eivät omista kännykkää, jälki-istuntoja ei tunneta ja täällä jääkiekkoa pelataan yhtä paljon kuin golfia. Nyt kun osaa vertailla suomalaisen ja itävaltalaisen elämää - elämääni Suomessa ja nyt Itävallassa - osaa arvostaa niitä pieniäkin eroavaisuuksia ja kulttuurieroja. Jos vain voisin niin asuisin jokaisessa maassa hetken nähdäkseni enemmän kuin turistin silmin. Kulttuuri ja sen kokeminen on rikkaus. Niin on vaihto-oppilaisuuskin.

Ennen vaihtariksi lähtöä olin ottanut kaikki tarpeelliset tiedot, jutellut entisten ja nykyisten vaihtareiden kanssa ja saanut sen "kansainvälistyminen, itsenäistyminen, kielitaito"-kuvauksen vaihtovuodesta. Voin kertoa että tämä vuosi on ollut muutakin mitä odotin sen olevan. En odottanut sen olevan näin hyvä, huono, helppo, vaikea, pitkä, lyhyt.

Tunnen yhden tytön joka syö aamuisin sen tärkeimmän aterian ja ostaa Activia-juomaa, sitä jota Suomessakin jaksetaan mainostaa. Hän pyöräilee kymmeniä kilometrejä vapaapäivisin, lenkkeilee iltaisin jos sää sallii ja sai eilen noin 20 tytöstä parhaimmat tulokset yleisurheilussa. Ette varmasti olisi tunnistanut tästä tekstistä mua, mutta totta se on. Muhun on tosiaan iskenyt urheilu, terveys ja hyvä olo. Mä voin niin hyvin täällä!

Mulla on vajaa kuukausi aikaa Itävallassa ja mietin kuinka asiat tulee olemaan Suomessa. On pakko päästä kahvilaan juttelemaan hyvässä seurassa tunneiksi, kävelemään luontopolkuja ja kyliä läpi, unohtaa telkkari ja pelata jalkapalloa naapureiden kanssa ja lukea joka aamu Kleine Zeitung, syöden samalla tuoretta leipää hillolla. Toivottavasti Suomeen sopeutuminen ei vie kauaa. Toisaalta... Olenhan sanonut ettei jääkiekkoa voi katsoa ilman Mertarantaa ja täällä pelit on mennyt saksan, ruotsin ja englannin selostuksella. Kun on pakko niin sitten on. Ja pakkohan tämän vaihtovuoden on joskus loputtava.